Passiivitalon lattiaan miellyttävämpi pintalämpötila

Passiivitalon lattiaan miellyttävämpi pintalämpötila

Energiatehokkaissa taloissa saattaa olla ongelmallista kylmä- ja lattiavedon esiintyminen. Oikealla lämmitystavalla saadaan sekä alhainen energiankulutus että hyvä lämpömukavuus. Uudet kokemukset passiivitaloissa osoittavat että pienitehoiset lämmittimet voivat antaa hyvän lämpömukavuuden – ilman että energian kulutus kasvaa.

Purmon suunnittelu- ja kehitysjohtaja Rickard Adlercreutz, esittelee joukon mielenkiintoisia mittaustuloksia Nordiska Passivhus-konferenssista joka pidettiin Chalmers Konferens keskuksessa Göteborgissa.

Perinteisten virtaustyyppisten lämmittimien lämpö ei riitä estämään ikkunan alaspäin suuntautuvaa kylmänvetoa jota muodostuu vaikka ikkuna olisi kolmikertainen. Öljytäytteisten lämmittimien säteily- ja nouseva virtauslämpö tasaa huoneen lämmitystä, vahvistaa Civilingenjör Rickard Adlercreutz.

– Olemme mitanneet öljytäytteisen lämmittimen toimintaa pienellä 200-300 W teholla sen toimiessa täydentävänä lisälämmittimenä. Tällöin energiankulutus ei ole yhtään suurempi kuin aiempi lämmitysjärjestelmä kulutti, vaan etuna on että jaamme lämmön huoneeseen öljytäytteisillä lämmittimillä merkittävästi paremmin ja tasaisemmin, vahvistaa Rickard

Gunnar W Bergman, alkuperäisen artikkelin kirjoittaja, on puolestaan sitä mieltä, että on harhaanjohdattavaa sanoa että passiivitalo ei tarvitse lämmitysjärjestelmää. Todellisuudessa talot, joissa on virtaustyyppiset lämmityspatterit, eivät aina rakennusteknillisesti toimi kuten ajateltu.

Kun öljytäytteiset lämmittimet vaihdettiin virtauslämmittimien tilalle, parani passiivitalon lattialämpötila mitatussa kohteessa. Mittauksissa käytettiin niin sanottua mustan kappaleen säteily mittausmenetelmää, joka mittaa sitä kuinka ihminen kokee lämpömukavuuden. Asukkaat kokivat, että öljytäytteisten lämmittimien vaihdon jälkeen he voivat asettaa eri lämpötilan eri huoneisiin – alhaisempi lämpö makuuhuoneeseen kuin olohuoneeseen. Virtaustyyppisissä lämmittimissä tätä ei voinut tehdä.

Tasaisempi lämpö

Toiminnallinen lämpötila, toisin sanoen lämpöä säteilevien pintojen ja virtauslämmön keskiarvo kaikissa huonetiloissa, parani merkittävästi mitatussa passiivitalon huoneistossa Länsi-Ruotsissa. Erityisen positiivista oli että lämmittimien termostaatit pitivät huonelämpötilan hyvin tasaisena verrattuna aiempiin lämmittimiin. Asukkaat pystyivät itse säätämään sen lämpötilan kuin halusivat kuhunkin huoneeseen. Huonelämpötilan ohjaaminen ja säätäminen tarpeen mukaisesti kaikissa huoneissa erikseen oli positiivista, alleviivaa Rickard Adlercreutz.

–Tällä tavoin saa asukas tasaisen ja halutun suuruisen lämmön kaikkialle asuntoonsa, jatkaa Adlercreutz. Tämän lisäksi hän on verrannut lämmittimiä huoneissa joissa on suuri pistemäinen lämmönlähde kuten varaava tulisija. Tulisija tuottaa ainoastaan epätasaista lämpöä joka nopeasti heikkenee etäisyyden kasvaessa. Pienemmät lämmönlähteet kuten sähkölämmittimet näyttävät luovuttavan sen sijaan tasaisemmin jakautunutta lämpöä sekä säteilemällä että virtaamalla. Ilmalämmitys LTO laitteella (lämmön talteenotto) pyrkii vähentämään epätasaisuutta. Patterilämmitys virtauslämmittimillä lisää ilmavirtausta, joka siirtää lämpöä nopeasti kaikkialle huonetilassa.

Epämiellyttävää vetoa kolmikerrosikkunoissa

Rickard Adlercreutz muotoilee tilanteen niin, että aikaisemmassa lämmitysjärjestelmässä asukas kokee negatiivisesti mm. lattian pintalämpötilan ja ilmanlämpötilan 10 cm lattia pinnasta. Tämän aiheuttaa veto kolmikerrosikkunoista. Lattian alhainen pintalämpötila 19,7 astetta mitattuna ennen muutosta koettiin subjektiivisesti epämiellyttäväksi. Kun lämmitinvaihdon jälkeen lattian pintalämpötila nousi 20,9 asteeseen ja lattian yläpuolinen ilma lämpeni noin yhdellä asteella, koettiin huonelämmön nousu miellyttävänä ja parannuksena aiempaan. Tähän pieneen yhden asteen lämpötilaeroon vaikuttaa luonnollisesti se mitä materiaalia lattia on. Laminaatti asennettuna betonin päälle koettiin erityisen epämiellyttävänä sen suuren lämmönjohtavuuden vuoksi verrattuna parkettiin. On mielenkiintoista, että täydentävällä matalatehoisella lämmityksellä saadaan merkittävä parannus toiminnalliseen huonelämpöön, toisin sanoen fysiologiseen ”lämpökokemukseen”, ilman että energiankulutus asunnossa kasvaa.

Rickard Adlercreutz korostaa että alhainen 18 asteen lattialämpö on epämukavaa. Lattialämmityksen pitää olla noin 20-22 astetta, jotta sisäilma koetaan miellyttäväksi. Näin ollen tämä johtaa siihen että saadaan oikea lämpö oikeaan paikkaan.

Poiminta Gunnar W Bergman artikkelista (ERA 7/2014).

Leave a reply